...niin haluan hihkaista sen täälläkin. Oon irtisanonut itseni piiiiiiitkän jahkailun jälkeen, enkä olisi koskaan voinut kuvitella sen tuntuvan näin upealta. Työpaikka vaihtuu lähiaikoina ja luvassa on ihan uudet kuviot. Hei hei jatkuvat ilta-aamuyhdistelmät muutaman tunnin yöunilla ja hei hei loputtomat viikonlopputyöt. Hei hei kuudentoista päivän työputket ja hei hei riittämättömyyden tunne. Hei hei jokapäiväinen kyttäys. Hei hei minuuttiaikataulut ja kellotetut tauot. Hei hei tuttu ja turvallinen.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eikä mikään työpaikka liene enää sataprosenttisen varma. Eikä sitäkään voi tietää, että miten sitä sitten uudessa työssä viihtyy. Mutta mitään ei saa jos ei yritä, eikä sitä voi tietää jos ei kokeile. Jos haluaa muutosta, täytyy asioiden eteen tehdä jotakin. Sen oon oppinut.
Jos joku ei ole vielä törmännyt Two Peas in a Bucketin SLICE-aleen niin nyt mars katsomaan löytyisikö sieltä jotakin sopivaa. Kaikki SLICE-tuotteet 25% alennuksella vielä tänään. Itse tilasin mm. tällaisen ideaboxin. Vaikuttaa Elsien Recipe Boxin tyyppiseltä jutulta. Hinta 18,75 dollaria, ei paha.
Tässä juhannuksen molemmin puolin on julkaistu mun ÖDT-töitä (ÖköMökö Design Team) ÖköMökön blogissa. Vihdoinkin saan julkaistua ne myös täällä omassa blogissa. Kiirettä on pitänyt ja kiirettä pitää edelleen, on tämä melkoista menoa. Noooh, kai sitä sitten joskus ehtii vähän huilatakin. Ehkä? XD
* * *
"Mulla on unelmia"
Oon saanut viimeisen vuoden aikana tehdä niin paljon mieluisia asioita, että oon vihdoin uskaltanut uskoa unelmiin ja haaveisiin. Osa niistä on toteutunut, osa odottaa toteutumistaan ja osa jää toteutumatta - ainakin toistaiseksi. Oon kuitenkin ymmärtänyt, että unelmia kannattaa olla ja niihin täytyy uskoa, kuka muu niiden toteutumisesta huolehtii ellet sinä itse?
Sivun perustana on pilvipaperi, jonka nähtyäni tiesin heti skräppääväni unelmista. En kuitenkaan halunnut eritellä unelmia ja haaveita paperille, joten päädyin tekemään sivun joka kertoo yleisesti unelmista ja niihin uskomisesta. Kuvituksena käytin omia kuvia, mutta lukuisat pienet kuvat omista haaveista olisivat sopineet tähän myös.
Tarvikkeet ÖköMököstä: (paperit) Daisy D's: Wonder Years Let's Picnic ja Potsticker
Tarvikkeet muualta: (pilvitarrat) Sassafras Lass (numerotarrat) American Crafts
* * *
"I [heart] mun Canon"
Mun ensimmäinen Ixus alkoi temppuilla uhkaavasti, joten oli aika hankkia uusi kamera. Ostopäätökseen vaikutti vahvasti herkullinen karkkiväri, vahva pinkki. Parempia ja uudempiakin Ixuksia olisi ollut tarjolla, mutta meikäläinen meni värin perässä. Merkkiuskollinen silti olin.
Uudesta kamerasta kertova työ on lähinnä väri-ilottelua, uuden hehkutusta ja onnea pienen pinkin paketin omistamisesta. Ensimmäisenä päivänä otin kameran ulos pussistaan noin viisikymmentä kertaa, joten se kertonee mun suhtautumisesta tähän karamelliin. Halusin, että työstä välittyisi iloisuus ja energisyys, into valokuvaukseen ja värien kirjoon, pakkomielle kauniisiin asioihin. Lukuisilla valokuviin ja valokuvaukseen liittyvillä siirtokuvilla työ viestittänee palan kuvaamisen iloa. Pieni keltainen paperin pala toistaa yläreunassa olevan sydämen kellertävää väriä, eikä näin jätä keltaista irralliseksi väriksi.
Tarvikkeet ÖköMököstä: (paperit) Daisy D's: Wonder Years Cardstock Paper Pack (12x12), Wonder Years Dizzy ja Potsticker, Autumn Collection Ledger (chipboard-kirjaimet) Daisy D's: Autumn Collection Autumn Titles, Halloween Titles (siirtokuvateippi) Daisy D's: Straight Stitch (siirtokuvat) Daisy D's: Autumn Collection Favorite Photos, Village Market Botanical Elements, Chloe Marie Ornate Elements, On The Lighter Side ja Family Expressions (leikekuva) Daisy D's: Wonder Years Wonderland
Tarvikkeet muualta: (aaltosulkeet) American Crafts
* * *
"Pete Parkkonen"
Kun herra Parkkonen lauloi Idolsissa Posteljoonin, oli äiti myyty. Se ei ollut nähnyt niitä hulmuavia kiharoita, ei kuullut sen laulavan rockia eikä se tiennyt tuosta miehestä muutenkaan mitään. Äiti oli kuitenkin myyty. Niin myyty, että mun piti kuulemma heti ilmestymispäivänä hankkia Peten levy ja toimittaa se äitille. Haha.
Kun Pete lauloi YLE:n Tartu Mikkiin -ohjelmassa Koop Arposen kanssa, äiti huudatti telkkua lujemmalla kuin itse oon koskaan uskaltanut kerrostalossa. Äiti myhäili ja lauleli mukana. Sitten se keksi, että mähän voisin sieltä "juutuupista" etsiä hänelle vähän kuunneltavaa ja katseltavaa. Tein työtä käskettyä ja pian me rallateltiin Girl In The Uniformia ja Posteljoonia yhdessä. Voi äiti, etkö olisi pärjännyt Yölinnulla ja Juha Tapiolla?
Halusin työstä hieman erilaisen, en sellaista suoralinjaista johon yleensä turvaudun. Eräästä Smirk-sarjan paperista löytyi kiva kaksiosainen ympyrä, josta kaikki oikeastaan lähti liikkeelle. Halusin siitä jonkinlaisen huomion keskipisteen, joten valitsin siihen värikuvat muiden kuvien ollessa mustavalkoisia. Tulostin netistä myös YouTuben logon täydentämään kokonaisuutta.
Tällaisia töitä voisin hyvinkin tehdä omistakin "idoleista", kuten hyvistä bändeistä, lahjakkaista näyttelijöistä ja ikimuistoisista elokuvista. Tällaisille muistoille voisi varata vaikka kokonaan oman albumin, tyyliin "parhaat leffat", "nämä artistit olen nähnyt livenä" tms.
Tarvikkeet ÖköMököstä: (paperit) Daisy D's: Autumn Collection Espresso, Chinoiserie Baroque - Lipstick, Dovecraft: Smirk - Love and Friendship ja Naughty but Nice Paper Pack (12x12) (kirjaintarrat) DCWV: Black Square Letters, White Letter Alphabet (nuolitarra) Daisy D's: Village Market Journaling
Tarvikkeet muualta: (numerotarrat) American Crafts
* * *
"Ettekö tajua?"
Koko kevään oon puskenut töitä ihan äärirajoilla niin, että välillä on meinannut usko loppua omaan jaksamiseen - välillä on jaksaminen loppunutkin. Jostain niitä voimia on kuitenkin aina löytynyt, sillä nyt alkaa olla taas hyvä ja energinen olo.
Tässä työssä puran lähinnä turhautumista työoloihini, riittämättömyyttä, ajan puutetta ja kovia vaatimuksia. Kun ihminen ei vain pysty kaikkeen, ei millään. Ei ainakaan yksin. Kaaosmaisesti asetellut piirroshahmot kuvastavat sitä, kuinka pitäisi revetä sinne ja tänne, olla tätä ja tuota, pystyä siihen ja tähän. Aihe on sen verran henkilökohtainen, että tarkemmat sepustukset jäävät piiloon. Jo näkyvillä olevassa tekstissä on aika suuri sanoma josta varmastikin ymmärtää yskän.
Tarvikkeet ÖköMököstä: (paperit) Dovecraft: Smirk - Love and Friendship ja Naughty but Nice Paper Pack (12x12)
Käytiin äitin kanssa vähän juhannusajelulla, olikin ihanan tyhjät tiet joka puolella! Ajeltiin kahtakymppiä pikkuteillä ja ihailtiin maisemia, välillä noustiin autosta ylös jaloittelemaan ja valokuvaamaan. Tällaisissa maisemissa liikuttiin.
Vapaat alkoi täälläkin ja huomenna kääntyy taas keula kohti lakeuksia. Pari valmistunutta leiskaa tähän saumaan, molemmat sopivasti pohjalaispainotteisia. Hauska yhteensattuma.
Mulla on joku älytön hinku kuvata peltoja ja latoja. Voin kuvata niitä läheltä tai kaukaa, poutasäällä tai sateella, ojasta tai autosta... Ei mitään väliä. Mulla on lukemattomia kuvia, joissa jossain kaukana näkyy latoja ja peltoa on niin pitkälle kuin mahdollista. Niissä vain on jotain niin rauhallista. Niitä on myös kiva kuvata, en tiedä miksi. Saa olla kameran kanssa kaksin, keskellä hiljaista peltoaukeaa... No olipas runollista. :D
Tarvikkeet: Taustapaperi Basic Grey, numerot American Crafts, numerostrippi sekä nuoli- ja pilvitarrat Sassafras Lass, pienet kirjaimet ja journalinglappu Making Memories, päiväystarra KOTM-paketti, tekstitarra 7gypsies, pitsi jotain sekalaista.
(Täyttäisiköhän tämä Craftican skräppäyshaasteen vaatimukset? Tuo paperistrippi kun on paperin alareunasta, ei boordipaperista...)
* * *
Toinen lakeuspläjäys liittyy taannoiseen "entisten kotien kuvausreissuun", äitin kanssa kun hiippailtiin parkkipaikoilla ja yritettiin näyttää kiviä potkivilta sunnuntaikävelijöiltä. Aina kun joku käänsi selkänsä, alkoi hillitön tähtäys ja valokuvaus. Hurjaa, mutta niin mukavaa.
Sivu ei kerro entisistä kodeista mitään, teen niistä sitten erillisen kokonaisuuden joskus, ensin täytyy kuvata loputkin kohteet. Ideana oli tallentaa vain tuo mukava kuvausreissu, jonka varmasti muistan ikäni. Kuulin samalla reissulla kaikenlaisia kivoja juttuja kyseisistä asunnoista ja niiden tapahtumista. Teki selvästi hyvää äitillekin!
Tykkään tässä sivussa väreistä ja tuosta valokuvarykelmästä, jossa toinen puoli on värillinen ja toinen mustavalkoinen. Asettelu meni hieman pieleen, ainakin suunnittelin hieman toisenlaista kokonaisuutta. Mua häiritsee eniten se, että ylhäällä on isot kirjaimet ja alhaalla pienet. Se tekee sivusta jotenkin, hmmm... epätasapainoisen? Aihe on kuitenkin niin tärkeä, että sivu saa anteeksi kömmähdykset. Ja koska värimaailmakin on mieluinen, saa sivu jäädä tällaiseksi.
Tarvikkeet: Taustapaperi Basic Grey, kuviopaperi ja pilvitarrat Sassafras Lass, kirjaintarrat American Crafts, chipboard-kuvio Scenic Route, siirtokuvat ja tekstitarra 7gypsies, journalinglappu October Afternoon, nauha Artemio.
Toukokuisen loman aikana innostuin ompelemaan muutakin kuin paperia, nimittäin äitin vanhojen farkkujen lahkeen. Leikkasin pätkän lahjetta, ompelin lahkeen sisäpuolelle pienen kännykkä- ja muistitikkutaskun, hurautin pohjan kiinni ja tein sivuihin vielä ompeleet tukemaan kokonaisuutta. Ihana, suloinen ja jopa käytännöllinen.
Tänne mahtuu lompakko, avaimet, kamera, puhelin, muistikku, kyniä ja pieni vihkonen. Ehkä muutakin, mutta siinä kaikkein tärkeimmät jotka ainakin itselläni kulkee ihan aina mukana. Paluumatkalla tämä toimi kahden limupullon telineenä (juomat jopa säilyi pitkään viileinä), joten käyttötarkoituksia on monia. Mitä kaikkea mahtuukaan yhteen lahkeeseen?
Pala pitsiä ja joku vanha kangasmerkki - ei tämä mun mielestä muuta tarvitse. Kesäpussukka kompaktissa koossa!
Edellisestä kerrasta on taas ikuisuus. Töitä, töitä, töitä... 10 päivää putkeen. Onko se tarpeeksi hyvä selitys? Oon ollut ihan rikki-poikki-katki. Tämä viikonloppu onneksi katkaisi työputken, vaikka lyhyeksi tuntuu jäävän tämäkin vapaa. Onneksi juhannuskin on jo nurkan takana.
Mainitsin aikaisemmin mahdollisesta uudesta kamerasta ja olinkin lähes satavarma, että ostan Canonin PowerShot SX200 IS-kameran. Vaan enpäs sitten ostanutkaan. Miksi? Uskokaa tai älkää, niin se oli mulle pettymys. Hurjalta kuulostava 12x zoomi ei ollut ollenkaan sitä mitä odotin (ehkä odotin liikaa) ja kaiken lisäksi kamera oli aivan liian iso. Iso siinä mielessä, että oon tottunut Ixuksen kokoiseen taskukameraan. Kaikkea ei tietenkään voi saada samassa paketissa, mutta... Monet ehdotukset joita sain, vaikutti teknisiltä ominaisuuksiltaan hyviltä, mutta kamerathan olivat varsinaisia järkäleitä! :D Ja edelleen vertaan vain Ixukseen, hehe... Tuo harkitsemani kamera oli todella pieni näihin vanhempiin PowerShotteihin verrattuna, joten sitä olisin voinut edes harkita. Mutta ei, en ainakaan nyt.
Sen sijaan ostinkin sitten uuden Ixuksen, 95 IS on nyt sitten taskussa. Enkä edes ostanut sitä uusinta ja parasta Ixusta, tyhmä minä. En voinut vastustaa karkkipinkkiä, joten tällaisen sitten nappasin mukaani.
Eipä tässä ole zoomia sen enempää kuin entisessäkään, mutta sain sentään 3 megapikseliä lisää (alkaa ilmeisesti kulkea jo äärirajoilla nämä pokkareiden MP-määrät, mutta ihan kelpo kuvia tällä tuntuu saavan). Ja mikä parasta, sain syötävän herkullisen värin. Tai ei, ei... Mikä parasta, sain toimivan kameran. Vanha sanoi sopimuksensa irti samana päivänä kun tämä tuli kotiin. Sillä voi ottaa vielä kuvia, mutta se ei näytä näytöltä mitä on kuvaamassa... Vanhatkin viat on tallella, sammumisia kesken kaiken ja vain satunnaisia käynnistymisiä. Itselleni siis perustelen, että tarvin uuden Ixuksen. Hyvä ostos se oli. Oli oli. Ehkä sitten syksymmällä uusi ja parempi kamera, tuleehan ne hinnatkin sieltä vielä alas... Nyt mennään toistaiseksi tällä.
Ja koska oon tyhmä ja oletan aina kaikenlaista, oletin tietenkin saman akun käyvän tähän kameraan. Höpö höpö. Tähän kameraan en ostanut vielä vara-akkua (ihan välttämätön hankinta), mutta vanhasta Ixuksesta sellainen jäi yli jos joku haluaa ostaa pilkkahintaan? Akku on mallia NB-4L ja se sopii käsittääkseni valtaosaan Ixuksista, myös uudempiin kuin tähän juuri ostamaani. Repisin varmaan hiukset päästä jos akku loppuisi kesken jonkun "latojenkuvaussession", eikä vara-akkua olisi mukana. Täytyykin muistaa hoitaa tuo asia vielä ennen juhannusta, muuten musta voi tulla kalju... :D
Nyt on hyvä syy tehdä tilaus Paperikierteestä, huomiseen (31.5.) asti koko tilauksesta saa 10% alennusta, joten hopi-hopi. Kesäkuun alusta lähtien (eli käytännössä heti) onnistuu taas isojen 12" papereiden postitus paketteina ja makseina, joten se sai ainakin mut tilaamaan vähän paperia. Lähinnä hamstrasin yksivärisiä BG:n papereita, American Craftsin kirjaimet oli jo joku muu ehtinyt shoppailemaan. Harmi.
Aamulla tuntui siltä, että vois vääntää yhtäkkiä jonkun iloisen ja kesäisen sivun. Pyykkikone saa pyöriä tänään monen monta kertaa, työhuoneen lattia pitää kaivaa näkyviin (hyvä kun löytää lattiaa sen verran, että pääsee tietokoneen ääreen) ja kaikenlaista muutakin tylsää siivoushommaa löytyy. Ensin piti siis päästä iloiseen vireeseen jotta siivousurakasta selviäisi.
Kuva on aivan superpöljä, mutta mulla on ehkä parisataa pöllötyskuvaa yhdeltä toukokuiselta päivältä odottamassa, joten aion hyödyntää niitä itsestä ja omasta olotilasta kertoviin sivuihin lähiaikoina. Oman kuvan kun skräppää, voi aihe olla oikeastaan mitä tahansa. Ajatuksia, haaveita, mietteitä.. Ihan mitä vain. Mulle omien kuvien skräppääminen oli aluksi tosi hankalaa, koska en tykkää yhtään olla kameran "väärällä" puolella ja omia kuvia on jotenkin outoa (?) katsella. Mutta skräppäys on opettanut löysäämään pipoa tässäkin suhteessa, enää en niin vierasta omaa pärstäkerrointa.
Ja vaikka kuva todellakin on ihan päätön ja kahjo, on sivu mun mielestä mukavan pirteä ja raikas. Mä en varsinaisesti ole kesäihminen, mutta toukokuu ja alkukesä on ihan jees. Tänään tuo mittari on vähän liikaa punaisella, mutta onneksi sisälläkin voi olla.
En oo myöskään kukkaihminen, mutta näissä paperikukissa oli niin kivat herkulliset värit, että nappasin niitä suomalaisesta kirjakaupasta pussillisen mukaan. Tällä tavalla ryppäänä toimii ihan kivasti, tuskin osaisin ripotella niitä sinne tänne kahta tai kolmea.
Oon muuten huomannut, että en enää oikein ota detail-kuvia näistä sivuista. Miksiköhän? Niistä kuvista kun avautuisi monta asiaa hieman paremmin, nämä kuvat kun ovat vain tällaisia "lättyjä". Ja Hempan kehotuksesta koko on vaihteeksi letter. Kiitos vaan, tätä kokoa on ihan kiva tehdä välillä!
Mulla on harkinnassa uusi kamera, mutta musta ei ole kantamaan järkkäriä mukana. Mulla on kamera ihan aina mukana, joten koko on yksi tärkeimmistä kriteereistä.
Mulla on IXUS, mikä on kokonsa puolesta täydellinen (pidän usein farkkutakin rintataskussa). Sillä saa mun mielestä (ja mun tarpeisiin) hyviä kuvia ja laatu riittää hyvin A4-tulostukseen. Siinä on kuitenkin totaalisen onneton zoomi (3x), eikä se käynnisty enää joka kerta, tuuripeliä siis. Se myös sammuilee omia aikojaan. On siinä paljon muitakin "pikkuvikoja" tai ehkä pikemminkin ominaisuuksia, jotka vähän jurppii. Siitä huolimatta tykkään Ixuksesta, mutta tarvin kuitenkin uuden kameran.
Mielelläni kuulisin mahdollisia kokemuksia Canonin PowerShot SX200 IS kamerasta.
En kaipaa kehuja Olympuksesta tai Nikonista (tai mistään muustakaan merkistä), sillä aion hankkia Canonin ja sen täytyy mahtua taskuun, ainakin melkein.
Tässä olisi jo pikkuisen enemmän poweria kuin tämän hetken parhaassa Ixuksessa (jossain vaiheessa ostan uuden Ixuksenkin, hullu minä, kaksi kameraa). Canonin sivuilla voi tutustua tähän malliin tarkemmin. Paras herkku lienee 12x optinen zoomi. Hintahaarukka on aika valtava, 279-399 euroa. Joistakin pikkuliikkeistä saisi liikkeen oman 3 vuoden takuun, tiedä sitten olisko se parempi vaihtoehto kuin säästää muutama kymppi ja tilata jostain kaukaa ja taistella mahdollisten hankalien takuuhuoltojen kanssa!?
(Tässä voisi olla rivikaupalla valitusta ja ruikutusta siitä, kuinka oon ollut tosi väsynyt pitkän työputken takia heti loman jälkeen, mutta jätän sen pois ja taon vain päätä seinään.)
Lomalla tuli skräpättyä kymmenen (kyllä, 10!) leiskaa. Tuossa luvussa ei olisi mitään outoa jos olisin ollut koko loman kotona skräppäämässä. Olin kuitenkin äitiä katsomassa ja mulla oli tosi rajallinen määrä tarvikkeita mukana. Yllätin itseni sillä, kuinka sitä oikeasti tulee toimeen niinkin pienellä valikoimalla. Oli vain pakko käyttää sitä mitä oli, eikä haaveilla ja kaivella kätköjä ja tuskailla, että laittaisiko nyt tämän vai tämän vai tämän... Vai olikohan mulla vielä siellä jossain sitä ja tätä ja tuota... Teki hyvää. Muutamasta työstä puuttuu vielä tekstiä ja joihinkin aion lisätä täältä "kotivarastoista" vielä joitakin koristeita, mutta julkaisen niitä sitten jossain vaiheessa.
Hetki sitten ilmestyi Inspiksen 57. haaste, jossa kehotetaan koristelemaan käsin ommellen.
Oma esimerkkityö on aika vähäeleinen, mutta kun en vain halunnut siihen mitään muuta. Keltaisella muliinilangalla pistelin mustan paperin reunukset enkä halunnut tehdä tälle enää mitään muuta. Se on nyt tällainen ja tällaisena pysyy. Oon jopa suhteellisen tyytyväinen, sillä musta ja mustavalkoisuus kuuluu mun lemppareihin nyt ja varmaan ikuisesti.
Vanhempia töitä on julkaisematta myös, edellinen Inspis-haaste käsitteli taustan leimaamista itse. Mä en oo ollenkaan sinut leimailun kanssa, eikä tässäkään tainnut olla kyse varsinaisesta leimailusta, akryylimaalia ja renkaita. Mutta tämän lähemmäs leimauksen maailmaa en juuri nyt pääse. Jossain vaiheessa ehkä.
Tästä työstä ei ole paljonkaan sanottavaa. Alaosasta ja otsikosta tykkään, samoin yläosan valokuva ja muut kuvat menettelee. Keskiosa tökkii ja kokonaisuus ei ole ollenkaan hyvä. Aihe on kuitenkin sellainen, että se pelastaa silppurilta, sillä toukokuu on mun mielestä yksi parhaista kuukausista vuodessa.
Tarvikkeet: Taustapaperi ja kirjaintarrat Scenic Route, viivakooditeippi Prima Marketing, ympyräleimat eräs KOTM-paketti, piirretyt kuvat muistaakseni Cosmo Cricket. Kangassuikale KI Memoriesin Love, Elsie ja kuviopaperisuikale Basic Grey.
Nyt alkoi onneksi vapaat, joten työkuviot ei ainakaan ime mehuja. Kaikenlaista projektia olisi luvassa viikonlopuksi, miljoona asiaa pitäisi saada alkuun, tuhat projektia käyntiin ja ainakin sata saattaa loppuun. Siltä ainakin tuntuu, mutta eiköhän tästä selvitä. Yritän palata "aikaansaavemmissa" merkeissä! :)
Itsekin hieman Inspis #54:sta inspiroituneena räpsin tänään kovasti tietyn värisiä kuvia. Oon toki räpsinyt muitakin kuvia, mutta tässä vähän värienergiaa. Näissä tunnelmissa tänään.
Ehkä jopa lomalöytö numero yksi. Kiitos sille, joka oli raahannut nämä trikootilkut kirppikselle superhalpaan säkkihintaan. Epämääräiseltä nyssäkältä se aluksi näyttikin, mutta palaset käärittyäni olin positiivisesti yllättynyt. Väriterapiaa mitä parhaimmassa muodossa ja toimii jo pelkkänä kangaskasanakin...
Suunnittelin käyväni Killinkosken Nauhalassa (tehtaanmyymälässä) nauhoja ja nyörejä katsastamassa, mutta oon käynyt siellä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Jos jollakin on kokemuksia valikoimasta hieman lyhyemmän ajan takaa, kertokaa kannattaako käydä. Se osuu melkein matkan varrelle, joten kovin suurta koukkausta mun ei tarvitsisi tehdä. Jos paikasta on kuitenkin tullut lähinnä kiinnityshihnojen ja kengännauhojen löytöpaikka, taidan jättää sen väliin.
Stressitöntä olemista, valokuvausta ja lomaskräppäystä. Ihan hyvä resepti tälle viikolle! Ei huolta mistään, lomaa on vielä viikko ja sinä aikana saan nollattua kaiken ihan mainiosti. Mullahan on skräppäyskamaa mukana, joten mikäs tässä on ollessa.
Osoittautui kuitenkin melko haasteelliseksi hommaksi valita vain pieni määrä tarvikkeita mukaan, mähän en oo koskaan skräpännyt missään muualla kuin kotona, oman rakkaan työpöydän ääressä. Valkkasin muutamia papereita, joitakin koristeita ja kirjaimia, muutamat napit ja nauhat ja en sitten paljon muuta osannutkaan ottaa mukaan. Valokuvia nappasin lennosta pienen nipun, ihan summamutikassa mitä sattui tarttumaan näppeihin. Ongelmaksi muodostuikin kuvien inspiroimattomuus, mutta toisaalta se oli hyväkin asia. Kuvat kun olivat sellaisia, joista aioin kyllä skräpätä, mutta ne vain ei oikein olleet iskeneet tähän mennessä. Nyt on skräpätty jo neljä leiskaa, joten eipä hätää.
Onneksi Päivi muistutti Taitopuoti Paperinauhasta, nyt oon täydentänyt varastojani jo täällä ollessani. Maanantaina tein tilauksen netissä ja maanantaina hain myös tavarani. Iso kiitos Helille supernopeasta ja erittäin ystävällisestä palvelusta!
Mulla on mukana myös ompelukone (äitin vaatteita piti vähän fiksata), joten siitä olikin iso apu myös skräppäyksessä. Mä tykkään huristella papereiden yli! Mutta otinpahan mukaan myös Slicen. Jos en innostu käyttämään sitä täällä tekemiin sivuihini, niin aion ainakin leikellä lentokoneita paperisilpun jämistä... Eeeeh.
Mutta oon vähän valokuvannutkin. Mainitsin joskus kauan sitten suunnitelmasta, jossa valokuvaisin kaikki osoitteet joissa oon asunut. Sunnuntaina hoidin urakan ensimmäisen osuuden, eli kuvasin kaikki osoitteet täällä lakeuksilla joissa oon joskus asunut. Mun ja äitin äitienpäiväajelu tarkoitti siis tienviittojen kuvausta ja rakennuksien kulmilla norkoilua ja kyttäämistä, ettei kukaan ala ihmettelemään mitä ihmettä nuo naiset on kuvaamassa. Onneksi oltiin aikaisin liikkeellä ja saatiin kuvailla rauhassa.
Saldoksi tuli seitsemän osoitetta ja vielä pitää kuvata neljä osoitetta sitten tuolla etelässä. Tarkoituksena mulla oli, että tekisin jonkinlaisen minialbumin näistä osoitteista. Mietin myös sitä, että haluan varmasti dokumentoida myös tulevat osoitteet, joten mikä toteutustapa sitten toimisi tähän asti asutuissa osoitteissa. Päätin kuitenkin, että koska tämä nykyinen asunto on ensimmäinen omistusasunto, on se myös luonnollinen osoite päättää tuo kyseinen albumi. Ehkä. En oo päättänyt vielä.
Hauskaa oli mun mielestä myös se, että laskin asuneeni tiellä, kadulla, kujalla, rinteessä, polulla ja taipaleella. Olisipa tylsä albumi jos kaikki kadut olisivat vaan "teitä".
Lomailu, valokuvailu ja skräppäily jatkuu. On tämä elämää! :)
Into, puhti eikä aika riitä sen syvällisempiin runoiluihin tällä(kään) kertaa, sillä nyt alkoi loma ja auton keula pitäisi pian kääntää pian pohjanmaata! Loma loma loooomaaaa! :) Tulee tarpeeseen viikon tauko arjesta ja stressistä.
Parit Inspikseen tehdyt haasteet kuitenkin tähän yhteyteen vielä.
Yksivärisyys on tänään ilmestyneen haasteen aiheena ja tästä työstä tykkään itse kovasti. Se on tavoistani poiketen letter-koossa, se syntyi siihen kokoon kuin vahingossa, syy lienee tuossa tekstiryppäässä. 12" arkkia on siis lopulta pienennetty, aloitin työn 12" x 12" koossa. Simppeli, ilman journalingia. Silti tykkään, koska mun töissä ei ole mitenkään pakollista olla suuria tarinoita. Mun työt on muistojen ja tarinoiden lisäksi myös terapiaa, puhdasta askartelua ja stressin purkua.
Tästä taas en tykkää yhtään. Mun ajatus rakkaudesta ruokaan oli aivan toisenlainen, mutta jotenkin sitä on niin vaikea pysyä suunnitelmissa. En tiedä miksi, mutta tämä ei tosiaankaan nappaa. Ei sitten pätkääkään. Jännää on se, että tykkään kaikista elementeistä erikseen mutta kokonaisuus ällöttää. Hmpf.
Mutta aivan sama, sillä loma on loma ja lomalla en murehdi yhtään mitään, en työasioita enkä varsinkaan pilalle menneitä skräppäyksiä!
Kalvoilla pääsi leikkimään uudessa Inspis-haasteessa (#51). Omassani ei hirveästi kalvoa ole, mutta sen verran kuitenkin että pääsin kehystämään sillä osan valokuvasta.
Tykkään tästä tositosi paljon, on kiva saada näitä onnistumisen fiiliksiä! Tämän työn myötä syntyikin sitten hurja määrä uusia töitä ja päätinkin tehdä kokonaisen sarjan. Ohhoh. Joskus sitä vallan innostuu. Mutta mulla olikin ehkä maailman paras innoittaja, nimittäin tämä tyttö lähtee Australiaan! :)
Ikinä en oo koneessa ollut, en edes lentokentällä (no parkkipaikalla oon käynyt kääntymässä). Että ensikertalaiseksi vuorokausi koneessa lienee ihan kunnioitettava tavoite. Ehhh. Pelottaa. Hirvittää. Jännittää. Apua apua.
Mutta koska oon niin innoissani etten oo ehkä ikinä ollut, niin päätin perustaa ihan erillisen fiilistelyblogin matkaa varten. Siitä lisää myöhemmin, mutta teitä askartelusta innostuneita ihmisiä en aio pitkästyttää mun matkustamiseen liittyvillä ihmettelyillä ja kummallisilla kysymyksillä. Suuntaan ne toisaalle.
Ensi vuonna sitten suuntaan Australiaan, Melbourneen. Kaunis kiitos kuuluu tästä kutsun esittäneelle Lauralle. Ilman Lauraa matka olisi tuskin mahdollinen. Nyt alkaa armoton säästäminen (myös paikallisia askartelukauppoja varten, hehe), mikä tarkoittaa ainakin pienimuotoista budjetointia isompien tilausten kohdalla. Vaikeaa se varmasti on, mutta pitää yrittää muistaa miksi säästää.
Asiasta innostuneena vähän skräppäilin tässä päivänä eräänä. Tein sarjan, jossa en käyttänyt omia valokuvia ollenkaan. Kaikki kuvat on netistä, http://www.gettyimages.com/. Jokainen miettiköön mitä kuvia voi käyttää kun tekee jotain omaan käyttöön, siihen en halua ottaa sen kummemmin kantaa. Nämä ovat ikään kuin sellaista fiilistelyä ja mietintää, niitä voisi kutsua ehkä myös kuvallisen päiväkirjan sivuiksi? Skräppäys kun voi olla niin paljon muutakin kuin ihan perinteisesti ajatellaan. Se voi olla mun mielestä päiväkirjan pitämistä valokuvilla tai ilman.
Oon käyttänyt paljon samoja papereita, kalvoja ja kirjaimia tässä sarjassa. Tottakai joitakin poikkeuksia on, mutta esim. keltainen perhospaperi on melkein jokaisessa työssä. Oon aivan ihastunut tähän sarjaan siksi, että se mahdollisti fiilistelyn ja intoilun ihan konkreettisesti. Ja tämä on ihana muisto siitä, kuinka innoissani oon tästä ollut. Harkitsin, että laittaisin albumissa sivut siten, että kirjoittaisin viereiselle sivulle aina jotakin, jonkin pitkän tekstin kyseisestä aiheesta ja sen herättämistä ajatuksista. Mutta en tiedä vielä, se jää nähtäväksi. Toinen sarja on jo suunnitteilla ja siinä ajattelin käyttää joka työssä uutta lelua, SLICEa. Ainakin lentsikoita on luvassa!
Laitan töiden kuvat tähän vielä yksitellen, mutta halusin kerätä ne tuollaiseksi yhdeksi kuvaksi, jotta saa jotain käsitystä kokonaisuudesta.
Tarvikkeita en nyt näistä töistä luettele, jos joku juttu erityisesti kiinnostaa niin kerron toki sitten! Jokaiseen työhön en oo tyytyväinen, mutta koska nämä toimivat sarjana niin se antaa jonkin verran anteeksi. Kokonaisuus on kuitenkin mun mieleen!
Parin illan testauksen jälkeen uskallan kertoa Slicesta jo jotakin. Ensin tuli ihastus, sitten pieni vihastus ja sen jälkeen tasainen "on-hintansa-arvoinen" tunne.
Laitteen mukana ei tule suomenkielisiä käyttöohjeita. Periaatetasolla tämä on iso miinus (ja käsittääkseni myös kuluttajansuojalain vastaista). Tämä ei varmaan häiritse suurinta osaa käyttäjistä, mutta on silti hyvä tietää. Slicen käytöstä löytyy oppaita videoiden muodossa, esim. Heinikan demovideot kannattaa katsoa.
Laitteen mukana tuleva liimatuubi on naurettavan pieni, silkkaa kuluttajan huijausta oli ensireaktioni. Liima on kuitenkin riittoisaa, eikä sitä tarvitse pestä pois joka käyttökerran jälkeen. Käyttöohjeissa muistaakseni luki, että liima nimenomaan tulisi pestä aina pois, mutta muistan jostain lukeneeni, että liima on pysynyt hyvänä jopa viikkoja. Itse ainakin aion antaa liiman olla levyssä niin kauan kun paperi tarttuu siihen kiinni. Ostin ison liimatuubin, sillä sellaisen tilaaminen jälkikäteen voi tulla turhan kalliiksi.
6" x 6" kokoinen lasilevy oli mun mielestä turhan pieni, joten tilasin samalla myös 12" x 12" kokoisen lasilevyn. Molemmissa lepää nyt liimakerros ja molempia on kokeiltu. Pieni levy on toki kätevän kokoinen, mutta sen päällä on hankala leikata esim. isosta paperiarkista kuvioita mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti. Jos käyttää kuuden tuuman paperiarkkeja (esim. Basic Greyn paper padit), tuo pienempi alusta voi tuntua riittävältä. Silti siinä tulee vastaan ongelma. Jos haluaa leikata paperin reunasta vielä jotakin, itse laite tulee lasilevyn yli eikä pysy enää tukevasti leikkausasennossa. Tämän voi tietenkin välttää sillä, että siirtää paperiarkin paikkaa levyllä. Se tuntuu kuitenkin työläältä ja varsinaiselta säätämiseltä, joten jo muutaman leikkuukerran jälkeen sivelin liiman isolle levylle ja vain sitä oon sen jälkeen käyttänytkin.
Iso levy on kätevä ja omasta mielestäni aivan ehdoton hankinta. Ison paperiarkin pystyy hyödyntämään varsin taloudellisesti, kunhan oppii aluksi hankalaltakin tuntuvan mitta-asteikon käyttämisen. Neljän tuuman I-kirjain ei suinkaan ole neljää tuumaa leveä, vaan kirjain sijoittuu keskelle tuote neljää tuumaa ja on sitten sen neljä tuumaa korkea. Kokeilua, kokeilua ja kokeilua. Mitta-asteikko alkaa olla jo jokseenkin hanskassa.
Suttuakin sain aikaiseksi. Yhdestä lentokoneesta tuli varsin mielenkiintoisen näköinen kuvio, harmi etten säästänyt sitä näytettäväksi. Toinen siipi oli kiharalla ja toinen solmussa. Tämän jälkeen yritin kotiuttaa terän (terän tulee olla "kotiasennossa" kuvion leikkausta aloitettaessa), mutta sain näytölle vain kysymysmerkkejä ja error-tekstejä kerta toisensa jälkeen. Tässä vaiheessa tuli tunne, että nämäkö nyt sitten ovat niitä "lukuisia ongelmia", joita käyttäjillä on ollut.
En saanut terää kotiutettua ja kone sanoi vain erroria. Mietin, että mitähän pitäisi kokeilla. Päätin kokeilla leikata suttukuvion ja kotiuttaa terän uudelleen sen jälkeen. No suttukuviohan siitä tuli, eikä terän kotiuttaminen onnistunut tämänkään jälkeen. Otin muistikortin ja virrat pois, annoin laitteen seistä pari minuuttia ja laitoin muistikortin takaisin ja virrat päälle. Tämän jälkeen sain kotiutettua terän. Leikkaus pääsi jatkumaan ja ajattelin, että kai se on sama kuin tietokoneidenkin kanssa - reset on pelastus kaikkeen.
En tiedä kuinka monta kuviota yhdellä terällä pitäisi saada leikattua, mutta oon leikannut jo satakunta kuvioita, eikä leikkausjälki ole vieläkään huonoa. Oon leikannut pääasiassa Basic Greyn kartonkeja ja joitakin ohuempia papereita. Terän kireyttä en säätänyt näiden välillä ollenkaan ja leikkausjälki oli aivan yhtä hyvää molemmissa. En siis stressaisi myöskään siitä, että osaako terää säätää oikeaan kireyteen.
Joidenkin kuvioiden kohdalla terän lähtöpiste jätti kummallisen väkäsen, joka joissakin kuvioissa jää itse kuvioon ja joissakin siihen kehysosaan jolloin se ei tietenkään häiritse. En tiedä onko tämä normaalia, mutta joissakin kuvioissa kuitenkin häiritsevää. Häiritsevää oli mun mielestä myös se, että piparireunaisia kuvioita tehdessä piparireunasta tulee helposti ns. juokseva pipari, eli ei aivan tasainen vaan sellainen "aaltomainen". Myös muutaman neliöpohjalla olevan numeron leikkaaminen herätti kysymyksiä. Taustana toimiva neliö ei ollut kulmistaan 90 asteen kulmassa, vaan oli hieman suunnikkaan muotoinen. Kulmat olivat keskenään myös erilaiset, kolme kulmaa oli nätin pyöreitä, mutta yksi kulma oli täysin erilainen.
En kokeillut leikata mitään kovin koukeroista, joten en osaa sanoa leikkuujäljen tarkkuudesta mitään kaikkein pienimmän ja koukeroisimman kuvion kohdalla. Hieman tämä kuitenkin mietityttää, mikäli isommissakin kuvioissa voi olla kummallisuuksia ja epätarkkuuksia. Yhden kuvion kohdalla huomasin, että jälki oli täysin riippuvainen siitä, kuinka hyvin sain pidettyä laitteen leikkuun aikana paikallaan. Laitteesta saa pitää tukevasti kiinni, sillä laite nykii jonkin verran tiettyjä kuvioita leikatessa ja terää uuteen leikkuukohtaan siirtäessä.
Yllätyksekseni leikkuujälki oli upeaa valokuvissa. Käytin kiiltäviä valokuvasuurennoksia, joista leikkasin irti kirjaimia ja kuvioita. Leikkausjälki oli jopa parempaa kuin tavallisessa paperissa tai kartongissa. Näin mielessäni heti kymmeniä mahdollisuuksia käyttää laitetta valokuvien kanssa. Jostain syystä tämä ei ollut tullut mieleenikään laitteen hankkimista miettiessä. Jos omistat laitteen etkä ole kokeillut sitä vielä valokuviin, kokeile ihmeessä.
Jos harkitset laitteen hankkimista, mieti mihin tarkoitukseen käyttäsit sitä eniten. Itse hankin laitteen lähinnä kuvioiden leikkaamiseen, vaikka sillä saisikin valtavat kirjainvarannot aikaiseksi. Itselläni ei kuitenkaan riittäisi kärsivällisyys alkaa leikkelemään kaikkia kirjaimia tuolla laitteella. Isoja ja näyttäviä kirjaimia ja numeroita saatan ehkä käyttää, mutta en edes harkitse siirtyväni kirjaintarroista slice-kirjaimiin.
Mikäli harkitset laitetta erilaisten kuvioiden, koristeiden ja tagien leikkaamista varten, on laite mun mielestä oikein hyvä valinta. Ei kuitenkaan kannata odottaa, että leikkuujälki on jokaisella kerralla priimaa, tai että jokainen kuvio onnistuisi leikata ongelmitta myös pienimmässä koossa. Mutta jo esim. 4 eri kokoa samasta kuviosta on mun mielestä tarpeeksi. Jos tykkää käyttää paljon kukkasia, saa laitteesta varmasti paljon iloa irti (oikealla muistikortilla tietenkin). Itse olen tyytyväinen jo siihen, että saan leikattua isoja kirjaimia ja numeroita, autoja ja lentokoneita. Ihan niistä en vielä maksaisi hunajaa, mutta kun mukaan tulee vielä muutama muu kiva kuvio, alkaa laite haukkua hintansa.
Muistikortit maksaa mun mielestä aivan törkeän paljon, Suomessa tällä hetkellä n. 50 euroa. Yhden kortin tilasin ulkomailta ja sille tuli postikuluineen hintaa alle 40 euroa, itse kortti maksoi yli kympin vähemmän. Tässä käy kuitenkin helposti niin, että jokaisella kortilla on jotain kivaa ja yhtäkkiä sitä tarvii muka koko korttivalikoiman. Kortteja tulee koko ajan uusia, toinen toistaan upeimmilla kuvioilla. Niihin saakin upotettua pienen omaisuuden. Siinä vaiheessa kannattaa taas miettiä, että mitä kuvioita ihan oikeasti tulee käytettyä, vaikka ne kuvina olisivatkin supersuloisia.
Oman (lyhyen) kokemuksen perusteella sanoisin, että laite on mahtava keksintö ja sillä saa tehtyä kaikkea kivaa. Jos haluaa vain ja ainoastaan täysin ensiluokkaista jälkeä, kannattaa siinä tapauksessa harkita tarkasti. En tarkoita, että jälki olisi huonoa. Kuitenkin jokin kulma ja käännös siellä täällä voi leikkuukerrasta riippuen jättää toivomisen varaa. Jos ei viilaa sitä kaikkein pienintä pilkkua, saa laitteesta upean apurin skräppäykseen.
Mulla oli ilo osallistua taas Ihana-lehden tekemiseen. Toinen kerta oli aivan yhtä jännittävä kuin ensimmäinenkin! Yritin ottaa aikaisemmista virheistä opiksi, joissakin asioissa onnistuin mielestäni paremmin, joissakin taas tuli takapakkia. Onhan tämä melkoista opettelua, enhän koskaan aikaisemmin oo ollut tällaisessa mukana! Hauskaa kuitenkin oli, jälleen kerran!
Painotuotteesta kun puhutaan, tekoprosessissa voi tulla eteen yllätyksiä. Harmikseni yhden työn kohdalla sellaisia tuli vastaan useampiakin, joten luvan kanssa julkaisen yhdestä työstä kuvan täällä blogissa. Harmituksesta on kuitenkin päästy jo yli! :)
Rautakaupan kautta skräppäämään on jutun aihe. Jos ei ole turhan säikky käyttämään muita kuin skräppäykseen tarkoitettuja materiaaleja, voi löytää "skräppäystarvikkeita" melkein mistä tahansa, kunhan vain pitää silmänsä auki. Suosittelenkin pientä kierrosta lähimmässä rautakaupassa. Vinkkejä tarvikkeista voi lukaista sitten Ihana-lehdestä! :)
- - - - - - - - - -
Jokin aika sitten ilmestyneessä Kunto Plus-lehdessä oli pieni artikkeli skräppäyksestä ja siitä, mitä se oikestaan on. Juttu oli Juuri nyt-palstalla ja melkoisen tiivistetty versio siitä, millaisena sen alunperin näin juttua hyväksyessäni. Miksi sitten Kunto Plus? Skräppäys on parhaimmillaan hyvä henkisen hyvinvoinnin lähde. Kun mieli on hyvä, jaksaa paremmin!
Kauan mä sitä mietin ja harkitsin. Mulla oli monta hyvää syytä olla tilaamatta sitä. Se maksaakin niin paljon. Ja tuleeko sitä käytettyä? Tuleeko se kauhean kalliiksi lisäliimoineen päivineen? Onko se jokaisen euron arvoinen?
Mutta sitten kuului päässä niks-naks ja huomasin tilanneeni sellaisen. Ennen kuin olin edes tilannut kyseistä laitetta, olin tilannut siihen jo yhden muistikortin kaukaa merten takaa (sai niin halvalla, mitä väliä onko laitetta vai ei?). Jos kaikki menee hyvin, saan alla olevan lelun viikonlopuksi. Ja jos en saa, seuraava viikonloppu on buukattu täyteen jos joku kysyy...
Rakastan minialbumeita, mutta niitä ei jostain syystä tule tehtyä kovin usein. Aiheen ei aina tarvi olla edes niin kummoinen, eikä kokonaisuuden yhtenevästä ilmeestäkään pitäisi mun mielestä olla niin huolissaan. Kaikkea pientä ja kivaa sinne tänne, se on oikein hyvä resepti.
Vaaleat pastellisävyt ei ole oikein tuttuja mulle. Mielummin käytän mustaa, voimakasta keltaista ja vahvaa limeä, syvää punaista ja ehkä ripauksen pinkkiä. Oranssia, ruskeaa ja valkoista. Mutta vaaleaa keltaista ja sinistä? Haastetta. Joskus kannattaa siirtyä omalta mukavuusalueelta pois ja tarttua haasteisiin. Itse tartuin melkoiseen haasteeseen tehdessäni ÖDT-työnä pienen kirjasen Bind-it-All -laitteella. Materiaalit olivat pelkkää pastellia, vaikka yhden arkin tummaa ja synkkää sinistä löysinkin (jostain syystä se päätyikin sitten kanteen).
Tässä osa sivuista suhteellisen pienessä koossa, mutta ideasta saanee kiinni. Värimaailma on aika kaukana mun omimmasta tyylistä, mutta yllätyksekseni oonkin todella tyytyväinen!
Tarkoituksena oli tehdä n. 15-sivuinen albumi äitille (pahoitteluni, edelleenkään mun suuhun ei taivu sana äidille, liekö taas pohojalaasuutta vai mitä). Albumista tuli lopulta tuplasti paksumpi, 30-sivuinen. Sivuilla ei kuitenkaan ole kovin paljon mitään paksuja koristeita, joten albumi ei paisunut liikaa, se on juuri sellainen kivan pullukka.
Albumin ajatuksena oli se, että me ei äitin kanssa nähdä kovin usein, sillä välimatkaa on yli 300 km. Halusin mun kolmekymppisten lähestyessä muistuttaa äitiä siitä, että mä oon kuitenkin koko ajan vain puhelinsoiton päässä, eikä hädän tullen matkaankaan montaa tuntia mene. Ja halusin täyttää albumin osittain mun lapsuuskuvilla, jotta äitillä olisi enemmän muisteltavaa. Enemmänhän me ollaan silloin oltu yhdessä kuin nyt.
Vaihtoehtoisesti olisin voinut tehdä albumin pelkästään äitin kuvilla, mutta kun mulla ei ole sellaisia. Osaan kuvista liitin asioita, jotka koskevat meitä molempia. Osa sivuista kertoo vain musta itsestäni, sellaisiakin asioita joita äiti ei ennestään tiedä. Tämä on tavallaan äitin 30. äitienpäivä (onhan musta tiedetty jo vuoden 1979 toukokuussa...), joten laskettakoon tämä erityiseksi päiväksi myös. Albumissa on myös niitä kipeitä asioita, joten osa sivuista jääköön kokonaan julkaisematta.
Albumin koko on 6" x 7,5". Halusin albumista hieman pitkulaisen, sillä tällainen malli on kiehtonut mua enemmän kuin esim. 6" x 6" koko. Kaikki albumin paperit on samaa sarjaa (tarvikkeista myöhemmin lisää), joten yhtenäinen ilme pitäisi ainakin siltä osin olla taattu. En myöskään halunnut, että riemunkirjavat valokuvat ja pastellisävyiset paperit sotisivat keskenään, joten päätin käyttää pelkästään mustavalkoisia valokuvia. Omasta mielestäni se oli toimiva ratkaisu, papereiden värit pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa. Mun mielestä mustavalkoinen kuva on aina kaunis, joten mulle mustavalkoisen kuvan käyttäminen ei tuota minkäänlaista ongelmaa muutenkaan.
Noin puolet sivuista on tehty siten, että taustalla on vain yksi paperi, jonka päällä on valokuva. Jokaisella sivulla on tekstiliuskoja, sekä siirtokuvia tai kartonkitarroja. Osalla sivuista on pieni pätkä ommelta, joko suoraa tai siksakkia. Kaikki ompeleet on tehty samalla langalla. Osassa sivuista on kahta eri paperia siten, että sivulle on kiinnitetty 4" x 6" kokoinen paperi johonkin kohtaan joko vaakaan tai pystyyn.
Kannet on tuplakartonkia, mutta ei olisi pahitteeksi liimata vielä jokin vahvike niiden väliin. Kansi on siisti, sillä kartongin taitos on sijoitettu kannen etureunaan. Toinen kuviopaperi kannen alaosassa korostaa albumin vaakamallia, vaikka albumi ei todelisuudessa olekaan kovin pitkulainen.
Samasta kartongista sisälehtien ja kansien kanssa on tehty pienet ulokkeet jokaiselle sivulle. Sivuista saa tällä tavalla paremman otteen ja "tabeilla" saa kivasti ilmettä. Näiden paikkaa on vaihdeltu, jotta albumi ei kasvaisi paksuutta epätasaisesti.
Tässä vielä muutamia lähikuvia albumin sivuilta.
Eniten yllätyin siitä, että tämä oli vain yhden päivän projekti. Tein saman päivän aikana kaiken. Valitsin valokuvat, käsittelin ja tulostin ne. Leikkasin paperit oikeaan kokoon, kiinnitin valokuvat, tein ompeleet, kirjoitin koneella pieniä tarinoita ja tulostin ne, kiinnitin tekstiliuskat ja koristeet. Viimeisenä tein kannet, mittasin ne hieman kokonaisuutta suuremmiksi siistiäkseni lopputuloksen. Tämän jälkeen Bind-it-All esiin ja minuutissa on kirja kasassa.
Tällaista projetia ei missään nimessä tarvi saada päivässä valmiiksi, mutta tämä oli mukava projekti eräänä sunnuntaina. Yhtenä päivänä voi valita valokuvat, toisena leikellä papereita, kolmantena miettiä tekstejä jne.
Oon kaikin puolin tyytyväinen lopputulokseen, toivottavasti äitikin on.
Tarvikkeet ÖköMököstä: (paperit) Daisy D's: Chloe Marie Collection Pack (sisältää 18 erilaista kartonkia + kirjaimet) (tarrat) Daisy D's: Chloe Marie Collection Pack, Chloe Marie tagi- ja tekstitarrat (siirtokuvat) Daisy D's: Wonder Years siirtokuvakirja, Mommy-isms, Birthday Descriptive Words, Chloe Marie Family Expressions, Chloe Marie On the Lighter Side, Chloe Marie Ornate Elements, Autumn Collection Favorite Photos, Autumn Collection Reflections
Kirja on koottu laitteella nimeltä Bind-it-All (BIA). Kierteitä myydään monissa väreissä ja eri kokoisina. Vaikka itseltäni laite jo löytyikin, hurahdin aivan hulluun tarjoukseen ja tilasin ÖköMököstä toisen samanlaisen! :D
Ellis on lähes 30-vuotias skräppäys- addikti, joka skräppäykseltä jäävän ajan remontoi, sisustaa, valokuvaa, photoshoppailee ja shoppailee (ainakin nettikaupoissa).
